Koirakoulua

Kävimpä koiruuden kanssa pentukurssin. Kyseessä oli Taitoa tassuille pennun tehokurssi. Ensin mietin että mitäs siellä oppii, kun olen kolunnut pentukirjat ja temppuohjeet läpi. Mutta huh, onneksi lähdin sinne.

Ensinnä se toi koiralle virikkeitä. Vaikka vaan kerran viikossa käytiin kurssilla, niin hurjasti koira sai siitä irti. Maanantai-illat meni nukkuen, koska tunti väsytti kunnolla.

Monia pieniä vinkkejä sai kurssin hinnalla. Minä vielä kun kysyin kaikenlaisia lisäkysymyksiä, niin koiran kanssa oli paljon helpompaa tehdä töitä. Sitä on monta juttua jota ei tule edes ajatelleeksi. Kuten se, että jos haluat koiran oppivan "irti"-käskyn, niin koiran tulee vapaaehtoisesti ensiksi luopua lelusta/kepistä. Siitä sitten vähitellen kehitytään.

Johdonmukaisuutta ja hermoja. Sitä pennun kouluttaminen vaatii. Itse olen todella huono hermojeni kanssa. Haluan kaikki heti nyt, mutta Sagan kanssa olen oppinut että asiat vievät aikansa. Vetämistä on treenattu jo 9 viikkoa ja vieläkin saa välillä pysähdellä. Mutta parannusta on tapahtunut paljon. Toisaalta pentuaikana ei voi olettaa koiran olevan rauhallinen tallaaja.

Bussilla liikkuminen tuli sivussa opittua. Käytiin tunneilla bussilla ja Saga oppi helposti bussilla matkaamisen. Ollaan kyllä muuallekin kuljettu julkisilla, mutta nyt sitä treenattiin viikottain.

Saga rakastaa muita koiria, mutta pentukurssilla hän vähän oppi rauhoittumaan muiden seurassa. Edelleen hän saa hepulin nähdessään toisen koiran, mutta sitäkin vähitellen treenataan pois. Neiti vaan rakastaa liikaa kaikkia.

Ehdottomasti suosittelen pentukurssia pennun omistajille. Vaikka sinulla olisi ollut ennen koira. Mutta jos pentu ajasta on yli 5 vuotta, niin ehdottomasti kurssille. Siellä taas muistaa kuinka paljon työtä pentu vaatii, jotta siitä saa hyvän koiran.

Kohta jo iso koira

Saga senkun kasvaa! Neiti on jo yli puolivuotias ja loppua kasvulle ei näy.

Tässä näkyy kasvu. Muutaman viikon ikäisestä yli kuusi kuukautta. Painoa on nyt 8,5 kg ja luultavasti menee tonne 10 kilon rajoille. Nahkaa on vielä ylimääräistä, joten varaa on kasvaa. Ja massaa alkaa nyt kertymään.

Vähitellen on alkanut selviämään neidin luonne ja se on myös hieman aikuistunut. Tahtoa on ja siitä haluaisi kovasti pitää kiinni. Jos joku ottaa päähän, niin Saga kyllä sen osoittaa hyvinkin selkeästi.

Lenkkeilyä neiti rakastaa ja koirapuisto on ihan uusin lemppari. Ollaan löydetty mukava puisto tosta lähellä, missä käydään aina kun on vähän enemmän aikaa. Kun matkoihin menee 40 minuuttia, niin sinne ei ihan joka päivä kerkeä.

Pentukoulussa ollaan nyt käyty ja opittu paljon. Oma työni ei vaan ole antanut kamalasti aikaa treenata opittua, mutta perusjutut on aika hyvin hallinnassa. Hihnakäyttäytyminen on nyt treenissä ja siinä ei ole enää kuin muutama ongelmakohta (muiden kohtaaminen lenkillä aiheuttaa riuhtomisen).

Harjata antaa nätisti ja kynsien leikkuu ei ole mitenkään kamalaa. Vaikeinta on pysyä paikallaan. Ja jos Saga haluaa lähteä, niin hän todella sitä yrittää. Silloin saa käyttää voimaa, että neiti pysyisi paikallaan. Mutta kyllä rauhoittuu.

Muutaman viimeisen viikon aikana on Sagasta kuoriutunut vieressä köllöttäjä. Rakastaa olla sylissä ja vieressä pitää päästä makaamaan.

Nyt Sagalla on menossa murrosikä, joten testailee mun hermoja hyvinkin usein. Näykkii jalasta tai kankusta kun haluaa huomiota tai yrittää vähän uhitella lenkillä. Silloin vaan pääsee koira jäähylle ja se on alkanut tuottamaan jo hedelmää.

Uusia juttuja opitaan koko ajan molemmat, kuten että hevoset ei ole leikkikavereita, mutta vapaana saa juosta koska takaisin emännän luo sitä tulee lopulta.

Kesällä olisi tarkoitus kokeilla telttailua ja Suomenlinnassa olisi kiva käydä muutaman kerran. Katsotaan kuinka käy.

Somea!

Päädyin älypuhelin aikaan uuden Nokia Lumia 1020 kanssa ja nyt löydyn sitten vaikka mistä.

Twitteristä löytyy TaruSaga

Instagrammista tarusaga

Tumlbrissa edelleen sagaofloki ja sagaoflokicosplay.

Tervetuloa!

Sadetakkia

Nyt on ollut todella kurjat ilmat. Siksi olen nyt muutaman kerran joutunut Sagalle pitämään sadetakkia. Neiti ensin vähän hämmästeli, mutta lopulta unohti takin olemassaolon.

Oltiin kyllä tyylikkäitä. Suomitakki on ostettu joku 6 vuotta sitten vanhoille koirille markkinoilta.

Koirapuistoon

Olen muutaman kerran käynyt Sagan kanssa myös koirapuistossa, jotta neiti saa kulutettua energiaansa. Itse en kamalasti pidä niistä, koska myrkkypalleroita usein laitetaan sinne ja ikinä ei tiedä millainen leikkikaveri siellä on. Onneksi minulla on ollut nyt hyvä tuuri ja on ollut kivoja kavereita. Muutaman kerran ollaan oltu ihan yksikseen, mikä on myös kivaa.
Koirapuistot ovat mulle vähän välttelevä alue. Sieltä voi saada toiselta koiralta jonkun taudin, tosiaan myrkkypallerot ja on sitä kuullut juttuja että ihmiset tuo huonosti käyttäyvät koiransa sinne ja eivät edes ota vastuuta niistä. Muutama puremistarina on päättynyt siihen, että omistaja on vaan lähtenyt ja todennut ettei toista koiraa ole edes sattunut.
Mutta olen nyt antanut niille mahdollisuuden ja varmaan siellä vielä käyn jonkun verran. Toisaalta en tykkää siitä että koirani ulkoilu on koirapuisto painotteista, joten mielummin lenkitän ja sitten kerran, pari viikossa käydään siellä juoksemassa vapaana.

Pentuiltaa

Koska koiria on vain yksi, niin koira on usein vähän yksinäinen. Siksi olen yrittänyt löytää sopivia leikkikavereita tytölle, mielellään pentuja. Kuulinkin Mustin ja Mirrin pentuilloista ja siellä ollaan nyt käyty.

Siellä on pieni aitaus jossa pennut saa sitten tutustua toisiinsa ja vähän opetella koirien käyttäytymistä.

Leikki on usein rauhaisaa ja vähän jokainen hakee omaa leikkityyliään.

Saga on vielä aika ujo, mutta tykkää kyllä leikkiä. Usein saan kuulla "no tuo iso musta koira on vähän raju", koska Saga pitkine koipineen kävelee muiden yli (ei päältä) ja tulee innolla ottamaan vastaan uuden kaverin.

Mutta pennunomistajille suosittelen todella paljon noita iltoja!

Trimmaus

Villakoira on aikaa vievä koira kun kyseessä on turkinhoito. Vaikka koirasta ei lähde karvaa, niin sitäkin enemmän sen hoitoon pitää keskittyä. Kyllä sitä välillä kateellisena kuuntelee, kun jotkut kertovat kerran vuodessa pesevänsä koiransa ja välillä harjaa ylimääräisen karvan pois. Villakoira taas vaatii pesua säännöllisin väliajoin ja harjausta päivittäin, jos turkki on pitkä. 

Vanhat koirani Nelli ja Wilma märkänä ja puhtoisina.

Peseminen on haastavaa jo siksi, että villakoiran turkki on tarkoitettu vettä hylkiväksi. Joten koira pitää kastella kunnolla, jotta myös turkki on tyvestä märkää. Sitten vielä on kuivaus, jossa pitää huomioida että koira ei kylmety ja turkki on saatava kokonaan kuivaksi. Jos turkin jättää märäksi ja vie koiran ulos, niin koira saattaa saada flunssan.

 Ennen trimmiä

Trimmin jälkeen

Villakoiran turkkia pitää myös trimmata noin 3 kuukauden välein. Koska turkki vain kasvaa ja kasvaa, niin pian koira onkin hyvin karvainen. Itse olen tykännyt pitää ns. pentutrimmiä koirilla, koska se on helppo hoitoinen ja koiralla on viileä olla. Loskalla ei tarvitse koko ajan pestä ja kesällä koiraa on helppo pitää viileänä vähän vettä ruiskuttamalla.

Sagan kohdalla tein niin, että ostin itselleni trimmikoneen.

Kone on ihan hyvä, vaikka kuumenee todella kuumaksi. Mutta onneksi sitten voi pitää hieman taukoa, ja koirakin saa levätä. En vanhoja koiria ikinä itse trimmannut, joten Sagan kanssa pääsi sitä kokeilemaan. Oikeastaan ei ollut vaikeaa ja neiti antoi ihmeen hyvin itseään käsitellä.

Joten trimmasin itse kuonon ja tassut. Ei jäänyt enää ruoka nassuun ja tassutkin oli siistimmät ulkoilun jäljeltä.

Mutta kävin tosiaan Nellin ja Wilman kanssa aina samalla trimmaajalla, niin päätin että voisin Sagankin siellä aina välillä käydä siistimässä. Mukava paikka ja tulee koirakin siistinä takaisin.

Tuli neidistä siistin näköinen ja oikein villakoiran piirteet näkyy selkeästi.