1 vuotta!

On pikkuvauvasta tullut jo 1-vuotias!

Synttäreiden kunniaksi Saga sai maittavan aterian. Vähän nakkeja, maksalaatikkoa ja raejuustoa normiruuan sekaan.

Ruoka oli niin maittavaa, että neiti ei uskonut sitä todeksi. Todella varovaisesti lähestyi kuppia ja suostui syömään vaan, kun olin vieressä antamassa luvan.

Vaikka neiti on jo näinkin vanha, niin eipä se näy kuin askeleen pituudessa. Ihan mielettömän energinen, innostunut, kiinnostunut ja oppivainen. Mutta vähän on alkanut ärhentelemään. Taitaa olla tuon teini-iän kauniita puolia. Muutamalle ärhäkälle terrierille on tullut kova sana sanottua. 

Ja ensimmäisen kerran Saga myös alistui. Ei ole enää sitä pentutuoksua suojelemassa, vaan pisti selälleen muutaman corgin edessä. Hyvä tämäkin. Ei tarvi pelätä että meinaa kaikille uhitella.

Virikkeitä saa kehitellä viikottain, koska neiti keksii ne todella nopeasti. Olen alkanut "kierrättämään" leluja. Eli yhtä lelua pidän Sagalle jonkun aikaa ja sitten laitan sen laatikkoon ja vaihdan toiseen. Tämä pitää koiran kiinnostuksen yllä ja pidentää lelun ikää. Nimittäin neiti on aika tuholainen välillä lelujen suhteen.

Haukkumisen Saga on oppinut, mutta ei häiritsevästi. Haukkuu vaan ilmoittaakseen asioista. Jos joku kehtaakin liikkua rappukäytävässä, pelästyy kolahdusta tai näkee kaverin kaukaa. Vähän yritetään sitä hillitä kiinnittämällä huomio toisaalle, ja se on jo tuottanut ihan hyvää tulosta.

Saga 10 kuukautta

Mun pikkuneidistä on kasvanut jo iso hauva. Mutta käyttäytyy vielä kuin vauva. Kamalasti on kehitystä tapahtunut ja nyt sitä jo tuntee koiransa aika hyvin. Saga osaa kiukutella kun on nälkäinen, haluaa päästä ulos tai kun on väsynyt. Ruualla ei neitiä kouluteta, mutta lelut saa pään sekaisin. Rakastaa edelleen kaikkia, mutta ärhäkkä on myös, jos on liian innokas kaveri.

Käytiin testaamassa neidin kanssa uimista, mutta ei ihan tajunnut veden ideaa. Lopulta kannoin neidin veteen ja osasihan vesikoirani uida. Ei kuitenkaan innostunut siitä kamalasti, mutta ei kammoakkaan.

Vahtimisvietti on kova ja kyllä räksyttää kaikelle poikkeavalle. Jos parvekkeen ohi kävelee joku, niin Saga kyllä ilmoittaa siitä minulle. Vähän yritetään sitä rajoittaa, koska en halua että Saga yksin ollessaan alkaa haukkumaan jokaiselle pihaukselle.

Koirapuistosta on tullut ihan lempipaikka. Meidän lähellä on loistava puisto, jossa käydään niin usein kun sää ja aika sallii. Sagalla on niin paljon energiaa, ettei normaali lenkitys siihen riitä. Ja varsinkin kun rakastaa noutaa palloa. niin puistossa saa sitten noudella sitä niin paljon kuin jaksaa (ja ei, me emme heitä palloa jos siellä on muita koiria).

Helteet veivät hetkeksi neidin ruokahalun, mutta nyt viilentyessä se on taas palannut. Sagan pitäisi saada vielä vähän massaa, jotta nahka sopisi kroppaan hyvin. Vielä on tilaa kasvaa ja eiköhän tässä muutaman kuukauden sisään sekin tila lihaksilla täyty.

10 kuukautinen Saga on jo melkein pentutuoksunsa jättänyt taakseen. Vielä askellus on pentumaista, käytös todellakin ja opittavaa on paljon. Mutta aikuisen koiran elkeet on jo tullut esille. Teinin rajojen kokeilemista, pientä taistelua tekemisistä ja aina ei jaksa kuunnella mitä se omistaja käskee.

Haaveena olisikin aloittaa kohta treenaamaan agilityä varten. Pitää katsoa kuinka siinä käy.

Kärsivällisyyttä

Jos jotain on oppinut pennun kanssa, niin se on kärsivällisyys. Sitä on ehtinyt jo unohtamaan kuinka paljon sitä tarvitsee koiran kanssa. Vanhat koirani kun osasivat jo tarvittavat asiat ja uusia asioita ei ollut niin paljoa kuin pennun kanssa.

En ole mitenkään kärsivällisin ihminen. Haluan usein kaikki heti-nyt tai edes hetken päästä. Jos opettelen uutta asiaa, niin haluan heti osata sen hyvin. Harjoittelu on tuskaa. Mutta Sagan kanssa olen oppinut että kaikkea ei voi saada heti.

Koiralla kestää oppia asioita ja pienet askeleet ovat parhaita. Jos alkaa heti haasteellisella asialla, niin se vie pidemmän aikaa. Sen oppi pentukoulussa konkreettisesti. Kun vähitellen jotain asiaa opetteli, niin lopputuloksena oli pysyvämpi oppiminen ja koira ymmärsi paremmin mitä haettiin. Ihan vaikka kontaktin hakeminen. Kun koira vilkaisi vähän silmiin, niin heti palkinto. Vähitellen Saga oppi hakemaan katseen pyytäessä (ja tietenkin nyt unohtanut, koska en ole treenannut sitä tarpeeksi...)

Liikkuvien asioiden kanssa olin hetken jo pahasti pulassa. Saga tahtoi hyppiä ja haukkua pyörille. Muutaman kerran saatiin aikaan vaaratilanteita. Päätin sitten alkaa totuttamaan hitaasti Sagaa pyöriin. Aina kun pyörä meni ohi, niin kiinnitin Sagan huomion minuun namun tai kehujen kanssa. Pyörä pääsi menemään rauhassa ohi ja nyt neiti ei pyöristä niin paljoa välitä. Kunhan ei mene 10 cm läheltä ohi hurjaa vauhtia (voisivat oppia pyöräilijät hidastamaan vauhtia koiran kohdalla ja soittamaan kelloa jos näyttää että ulkoiluttaja ei ole tietoinen selän takana tulevasta pyörästä)

Tänään huomasin taas uuden asian minkä Saga on oppinut. Turkin pesemiset ovat olleet haasteelliset, koska Saga yrittää silloin pomotella ja ei tykkää olla paikallaan. Hiustenkuivaaja on pelottava ja karsta on vihollinen. Olen lopulta naarmuilla ja päätä särkee, mutta Saga on kuiva ja harjattu. Päätimpä aloittaa pesemiseen totuttamisen. Muutaman päivän välein otin harjan ja pikaisesti harjasin neitiä (lyhyttä karvaa ei oikein tarvitsisi edes harjata), ja nyt antaa harjata aika rauhassa. Takkujen kohdalla vilkaisee pahasti tai kun painan liikaa karstaa.

Tänään tapahtui läpimurto hiustenkuivaajan kanssa. Ekoilla kerroilla jouduin pitämään Sagan narussa kiinni, jotta sain kuivattua. Neiti juoksi puhaltavaa ilmaa karkuun ja yritti leikkiä kuivaajan kanssa. Haukkui ja hepuloi. Jos ei olisi ollut talvi, niin olisin jättänyt koiran vaan kuivamaan itsekseen. Joten asialle oli pakko tehdä jotain.

 Saga hengaa kanssani vessassa kun kuivaan tukkaani. Olen siinä sivussa antanut Sagan haistella kuivaajaa rauhassa ja välillä puhaltanut sillä neidin selkään. Kehunut kun ei ole reagoinut siihen mitenkään. Ja tänään Saga istui paikallaan koko kuivausoperaation! Voisin väittää että jopa nautti puhaltavasta lämpimästä ilmasta. Siihen meni 7 kuukautta, mutta kannatti.

Kyllä Sagasta tulee vielä hieno neiti. Kärsivällisyyttä se vaan vaatii.

Kohta jo iso koira

Saga senkun kasvaa! Neiti on jo yli puolivuotias ja loppua kasvulle ei näy.

Tässä näkyy kasvu. Muutaman viikon ikäisestä yli kuusi kuukautta. Painoa on nyt 8,5 kg ja luultavasti menee tonne 10 kilon rajoille. Nahkaa on vielä ylimääräistä, joten varaa on kasvaa. Ja massaa alkaa nyt kertymään.

Vähitellen on alkanut selviämään neidin luonne ja se on myös hieman aikuistunut. Tahtoa on ja siitä haluaisi kovasti pitää kiinni. Jos joku ottaa päähän, niin Saga kyllä sen osoittaa hyvinkin selkeästi.

Lenkkeilyä neiti rakastaa ja koirapuisto on ihan uusin lemppari. Ollaan löydetty mukava puisto tosta lähellä, missä käydään aina kun on vähän enemmän aikaa. Kun matkoihin menee 40 minuuttia, niin sinne ei ihan joka päivä kerkeä.

Pentukoulussa ollaan nyt käyty ja opittu paljon. Oma työni ei vaan ole antanut kamalasti aikaa treenata opittua, mutta perusjutut on aika hyvin hallinnassa. Hihnakäyttäytyminen on nyt treenissä ja siinä ei ole enää kuin muutama ongelmakohta (muiden kohtaaminen lenkillä aiheuttaa riuhtomisen).

Harjata antaa nätisti ja kynsien leikkuu ei ole mitenkään kamalaa. Vaikeinta on pysyä paikallaan. Ja jos Saga haluaa lähteä, niin hän todella sitä yrittää. Silloin saa käyttää voimaa, että neiti pysyisi paikallaan. Mutta kyllä rauhoittuu.

Muutaman viimeisen viikon aikana on Sagasta kuoriutunut vieressä köllöttäjä. Rakastaa olla sylissä ja vieressä pitää päästä makaamaan.

Nyt Sagalla on menossa murrosikä, joten testailee mun hermoja hyvinkin usein. Näykkii jalasta tai kankusta kun haluaa huomiota tai yrittää vähän uhitella lenkillä. Silloin vaan pääsee koira jäähylle ja se on alkanut tuottamaan jo hedelmää.

Uusia juttuja opitaan koko ajan molemmat, kuten että hevoset ei ole leikkikavereita, mutta vapaana saa juosta koska takaisin emännän luo sitä tulee lopulta.

Kesällä olisi tarkoitus kokeilla telttailua ja Suomenlinnassa olisi kiva käydä muutaman kerran. Katsotaan kuinka käy.

Sadetakkia

Nyt on ollut todella kurjat ilmat. Siksi olen nyt muutaman kerran joutunut Sagalle pitämään sadetakkia. Neiti ensin vähän hämmästeli, mutta lopulta unohti takin olemassaolon.

Oltiin kyllä tyylikkäitä. Suomitakki on ostettu joku 6 vuotta sitten vanhoille koirille markkinoilta.

Koirapuistoon

Olen muutaman kerran käynyt Sagan kanssa myös koirapuistossa, jotta neiti saa kulutettua energiaansa. Itse en kamalasti pidä niistä, koska myrkkypalleroita usein laitetaan sinne ja ikinä ei tiedä millainen leikkikaveri siellä on. Onneksi minulla on ollut nyt hyvä tuuri ja on ollut kivoja kavereita. Muutaman kerran ollaan oltu ihan yksikseen, mikä on myös kivaa.
Koirapuistot ovat mulle vähän välttelevä alue. Sieltä voi saada toiselta koiralta jonkun taudin, tosiaan myrkkypallerot ja on sitä kuullut juttuja että ihmiset tuo huonosti käyttäyvät koiransa sinne ja eivät edes ota vastuuta niistä. Muutama puremistarina on päättynyt siihen, että omistaja on vaan lähtenyt ja todennut ettei toista koiraa ole edes sattunut.
Mutta olen nyt antanut niille mahdollisuuden ja varmaan siellä vielä käyn jonkun verran. Toisaalta en tykkää siitä että koirani ulkoilu on koirapuisto painotteista, joten mielummin lenkitän ja sitten kerran, pari viikossa käydään siellä juoksemassa vapaana.

Pentuiltaa

Koska koiria on vain yksi, niin koira on usein vähän yksinäinen. Siksi olen yrittänyt löytää sopivia leikkikavereita tytölle, mielellään pentuja. Kuulinkin Mustin ja Mirrin pentuilloista ja siellä ollaan nyt käyty.

Siellä on pieni aitaus jossa pennut saa sitten tutustua toisiinsa ja vähän opetella koirien käyttäytymistä.

Leikki on usein rauhaisaa ja vähän jokainen hakee omaa leikkityyliään.

Saga on vielä aika ujo, mutta tykkää kyllä leikkiä. Usein saan kuulla "no tuo iso musta koira on vähän raju", koska Saga pitkine koipineen kävelee muiden yli (ei päältä) ja tulee innolla ottamaan vastaan uuden kaverin.

Mutta pennunomistajille suosittelen todella paljon noita iltoja!

Viikot vierii

Kiirettä pitää pennun kanssa. Sen voin sanoa. Kun ehti tottua vanhojen koirien elämänrytmiin, niin pentu onkin 10 kertaa energisempi. Vaatii kovasti hermoja ja kymmeneen laskemista. Mutta aivan ihanaa kuitenkin. Pitää vain keksiä pennulle tekemistä.

Saga on yllättävän fiksu. Olen ostanut kasan aktivointileluja, mutta kyllästyy niihin todella nopeasti. Kongi tyhjenee noin 5 minuutissa tai aikasemmin. Olen käyttänyt tyhjiä pulloja (osaa kaataa namut sieltä ulos), laittanut pyyhkeen solmulle ja namun sisälle ja muita leluja. Nyt olen alkanut kierrättää niitä, jotta ei mene liian helpoksi namujen saaminen. Vaihtelen parin päivän välein lelua ja mielenkiinto pysyy vähän paremmin.

Pentuna Sagalle kaikki on uutta ja ihanaa. Ensi lumi oli järkyttävä kokemus. Tuijotti pitkään valkoista töhnää maassa ennen kuin uskalsi siihen astua. Ja nyt rakastaa hyppiä lumessa. Harmittaa vaan että tuo lumi ei näytä pysyvän täällä ollenkaan maassa vaan sulaa koko ajan pois. Meluisat autot alkaa olemaan jo arkipäivää, vaikkakin kaivinkoneet ahdistaa vieläkin. En tiedä onko sitten niistä kuuluva ulina korville ilkeä vai mikä niissä on. Rekat ja bussit ei haittaa. Imuri on jännittävä, mutta ei pelottava. Välillä vinkuu sen kanssa kilpaa. Mutta namujen kanssa ollaan opittu että trimmilaite ei ole paha ja harja on ihan kiva.

Ihmiset on Sagalle parasta ikinä. On todella sosiaalinen ja on jo vähitellen oppinut käytöstapoja. Pureminen on jäänyt ja nyt jäljellä on enää leikkisä näykkiminen, mitä vähitellen yritetään saada myös pois. Muita koiria Saga näkee ulkona ja haluisi kamalasti päästä leikkimään, mutta pentuna on vielä liian vilkas vanhemmille koirille. Vähän on saanut ärähdyksiä osakseen, mikä on vain hyvä jotta oppii.

Pölliäisen ensimmäiset viikot

Saga on nyt ollut luonani kohta 4 viikkoa. Aika menee nopeasti! Ollaan opittu tuntemaan toisemme ja minä olen saanut muistutusta että koiranpentu vaatii paljon työtä. Minulla on se onni että äiti hoitaa Sagaa kun mä olen töissä tai luennoilla. Joten koira ei joudu olemaan pitkään yksin.
Ensimmäinen viikko meni oikeasti siihen että juoksin koiran kanssa koko ajan ulkona ja sitten yritin oppia millainen tapaus on kyseessä.

Jouluna päästiin heti kokeilemaan miten kestää isoa määrää ihmisiä ja onneksi Saga on mitä ihmisrakkain. Ulkonakin haluisi käydä tervehtimässä kaikkia ja on nätisti pienten ihmisten kanssa. Kunhan oppii että suulla ei tarvitse ihmisiä tervehtiä, niin ei ole mitään ongelmaa.

Vaatteita olen yrittänyt totuttaa, koska turvaliivi on ainakin sellainen mitä sitten käytetään kun pidemmille lenkeille päästään. Antaa ihan ok pitää päällään niitä. Vähän hämmästelee vielä.

Luita tykkää natustella, joten ostin lampaan- ja jäniksenkorvia syötäväksi. Myös herkkuluut katoaa hetkessä. Ihan hyvä että syö luita eikä huonekaluja. Leikkiä tykkää paljon, ja oppi ihan itse noutamaan. Fiksu tapaus siis. Tuo lelun takaisin jos haluaa että heitellään. Oma koppa ei ole niin mieluinen kuin toivoin ja tykkää mielummin nukkua vähän kovemmalla alustalla. Toisaalta prinsessa kyllä pienet lepohetket ottaa tyynyn päällä.

Tästä se alkaa!

Terve teille!

Mistä tämä blogi kertoo? No se tulee kertomaan aivan ihanasta ja vilkkaasta villakoirasta nimeltä Saga!

Saga-neiti syntyi tähän maailmaan 23.10.2013. Olin joutunut luopumaan vanhoista neideistäni, Nellistä ja Wilmasta, 30.10. ja mietin että miten tulen toimeen ilman koiraa.

 Vanhukset olivat kääpiövillakoiria ja 16 vuoden iässä ne piti viedä vihreille laitumille juoksemaan ilman hihnaa. Pitkään he olivat mukanani ja suurin osa elämästäni minulla oli ollut koiria. Jotenkin tuntui kamalalta olla ilman.

Sitten sain yhteydenoton pohjosesta, ja minulle tarjottiin kääpiö- ja keskikokoisen villakoiran sekoitusta. Hetken mietin että sopiiko elämäntyyliini aktiivinen ja innokas koira, mutta koska sydämessä oli tyhjä aukko, niin oli jotenkin luontevaa ottaa sen täytteeksi pentu. Minulla kävi tuuri vielä sen takia, että sain itselleni varattua narttupennun, koska niiden kanssa olen ollut tekemisissä aikasemmin.

Ja nyt minulla on aivan suloinen ja ihana Saga-neiti osana elämääni. Kertoilen tässä blogissa hänen ja minun elämästäni. Tervetuloa mukaan!