Kiirettä pitää pennun kanssa. Sen voin sanoa. Kun ehti tottua vanhojen koirien elämänrytmiin, niin pentu onkin 10 kertaa energisempi. Vaatii kovasti hermoja ja kymmeneen laskemista. Mutta aivan ihanaa kuitenkin. Pitää vain keksiä pennulle tekemistä.
Saga on yllättävän fiksu. Olen ostanut kasan aktivointileluja, mutta kyllästyy niihin todella nopeasti. Kongi tyhjenee noin 5 minuutissa tai aikasemmin. Olen käyttänyt tyhjiä pulloja (osaa kaataa namut sieltä ulos), laittanut pyyhkeen solmulle ja namun sisälle ja muita leluja. Nyt olen alkanut kierrättää niitä, jotta ei mene liian helpoksi namujen saaminen. Vaihtelen parin päivän välein lelua ja mielenkiinto pysyy vähän paremmin.
Pentuna Sagalle kaikki on uutta ja ihanaa. Ensi lumi oli järkyttävä kokemus. Tuijotti pitkään valkoista töhnää maassa ennen kuin uskalsi siihen astua. Ja nyt rakastaa hyppiä lumessa. Harmittaa vaan että tuo lumi ei näytä pysyvän täällä ollenkaan maassa vaan sulaa koko ajan pois. Meluisat autot alkaa olemaan jo arkipäivää, vaikkakin kaivinkoneet ahdistaa vieläkin. En tiedä onko sitten niistä kuuluva ulina korville ilkeä vai mikä niissä on. Rekat ja bussit ei haittaa. Imuri on jännittävä, mutta ei pelottava. Välillä vinkuu sen kanssa kilpaa. Mutta namujen kanssa ollaan opittu että trimmilaite ei ole paha ja harja on ihan kiva.
Ihmiset on Sagalle parasta ikinä. On todella sosiaalinen ja on jo vähitellen oppinut käytöstapoja. Pureminen on jäänyt ja nyt jäljellä on enää leikkisä näykkiminen, mitä vähitellen yritetään saada myös pois. Muita koiria Saga näkee ulkona ja haluisi kamalasti päästä leikkimään, mutta pentuna on vielä liian vilkas vanhemmille koirille. Vähän on saanut ärähdyksiä osakseen, mikä on vain hyvä jotta oppii.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti