Mun pikkuneidistä on kasvanut jo iso hauva. Mutta käyttäytyy vielä kuin vauva. Kamalasti on kehitystä tapahtunut ja nyt sitä jo tuntee koiransa aika hyvin. Saga osaa kiukutella kun on nälkäinen, haluaa päästä ulos tai kun on väsynyt. Ruualla ei neitiä kouluteta, mutta lelut saa pään sekaisin. Rakastaa edelleen kaikkia, mutta ärhäkkä on myös, jos on liian innokas kaveri.
Käytiin testaamassa neidin kanssa uimista, mutta ei ihan tajunnut veden ideaa. Lopulta kannoin neidin veteen ja osasihan vesikoirani uida. Ei kuitenkaan innostunut siitä kamalasti, mutta ei kammoakkaan.
Vahtimisvietti on kova ja kyllä räksyttää kaikelle poikkeavalle. Jos parvekkeen ohi kävelee joku, niin Saga kyllä ilmoittaa siitä minulle. Vähän yritetään sitä rajoittaa, koska en halua että Saga yksin ollessaan alkaa haukkumaan jokaiselle pihaukselle.
Koirapuistosta on tullut ihan lempipaikka. Meidän lähellä on loistava puisto, jossa käydään niin usein kun sää ja aika sallii. Sagalla on niin paljon energiaa, ettei normaali lenkitys siihen riitä. Ja varsinkin kun rakastaa noutaa palloa. niin puistossa saa sitten noudella sitä niin paljon kuin jaksaa (ja ei, me emme heitä palloa jos siellä on muita koiria).
Helteet veivät hetkeksi neidin ruokahalun, mutta nyt viilentyessä se on taas palannut. Sagan pitäisi saada vielä vähän massaa, jotta nahka sopisi kroppaan hyvin. Vielä on tilaa kasvaa ja eiköhän tässä muutaman kuukauden sisään sekin tila lihaksilla täyty.
10 kuukautinen Saga on jo melkein pentutuoksunsa jättänyt taakseen. Vielä askellus on pentumaista, käytös todellakin ja opittavaa on paljon. Mutta aikuisen koiran elkeet on jo tullut esille. Teinin rajojen kokeilemista, pientä taistelua tekemisistä ja aina ei jaksa kuunnella mitä se omistaja käskee.
Haaveena olisikin aloittaa kohta treenaamaan agilityä varten. Pitää katsoa kuinka siinä käy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti