Jos jotain on oppinut pennun kanssa, niin se on kärsivällisyys. Sitä on ehtinyt jo unohtamaan kuinka paljon sitä tarvitsee koiran kanssa. Vanhat koirani kun osasivat jo tarvittavat asiat ja uusia asioita ei ollut niin paljoa kuin pennun kanssa.
En ole mitenkään kärsivällisin ihminen. Haluan usein kaikki heti-nyt tai edes hetken päästä. Jos opettelen uutta asiaa, niin haluan heti osata sen hyvin. Harjoittelu on tuskaa. Mutta Sagan kanssa olen oppinut että kaikkea ei voi saada heti.
Koiralla kestää oppia asioita ja pienet askeleet ovat parhaita. Jos alkaa heti haasteellisella asialla, niin se vie pidemmän aikaa. Sen oppi pentukoulussa konkreettisesti. Kun vähitellen jotain asiaa opetteli, niin lopputuloksena oli pysyvämpi oppiminen ja koira ymmärsi paremmin mitä haettiin. Ihan vaikka kontaktin hakeminen. Kun koira vilkaisi vähän silmiin, niin heti palkinto. Vähitellen Saga oppi hakemaan katseen pyytäessä (ja tietenkin nyt unohtanut, koska en ole treenannut sitä tarpeeksi...)
Liikkuvien asioiden kanssa olin hetken jo pahasti pulassa. Saga tahtoi hyppiä ja haukkua pyörille. Muutaman kerran saatiin aikaan vaaratilanteita. Päätin sitten alkaa totuttamaan hitaasti Sagaa pyöriin. Aina kun pyörä meni ohi, niin kiinnitin Sagan huomion minuun namun tai kehujen kanssa. Pyörä pääsi menemään rauhassa ohi ja nyt neiti ei pyöristä niin paljoa välitä. Kunhan ei mene 10 cm läheltä ohi hurjaa vauhtia (voisivat oppia pyöräilijät hidastamaan vauhtia koiran kohdalla ja soittamaan kelloa jos näyttää että ulkoiluttaja ei ole tietoinen selän takana tulevasta pyörästä)
Tänään huomasin taas uuden asian minkä Saga on oppinut. Turkin pesemiset ovat olleet haasteelliset, koska Saga yrittää silloin pomotella ja ei tykkää olla paikallaan. Hiustenkuivaaja on pelottava ja karsta on vihollinen. Olen lopulta naarmuilla ja päätä särkee, mutta Saga on kuiva ja harjattu. Päätimpä aloittaa pesemiseen totuttamisen. Muutaman päivän välein otin harjan ja pikaisesti harjasin neitiä (lyhyttä karvaa ei oikein tarvitsisi edes harjata), ja nyt antaa harjata aika rauhassa. Takkujen kohdalla vilkaisee pahasti tai kun painan liikaa karstaa.
Tänään tapahtui läpimurto hiustenkuivaajan kanssa. Ekoilla kerroilla jouduin pitämään Sagan narussa kiinni, jotta sain kuivattua. Neiti juoksi puhaltavaa ilmaa karkuun ja yritti leikkiä kuivaajan kanssa. Haukkui ja hepuloi. Jos ei olisi ollut talvi, niin olisin jättänyt koiran vaan kuivamaan itsekseen. Joten asialle oli pakko tehdä jotain.
Saga hengaa kanssani vessassa kun kuivaan tukkaani. Olen siinä sivussa antanut Sagan haistella kuivaajaa rauhassa ja välillä puhaltanut sillä neidin selkään. Kehunut kun ei ole reagoinut siihen mitenkään. Ja tänään Saga istui paikallaan koko kuivausoperaation! Voisin väittää että jopa nautti puhaltavasta lämpimästä ilmasta. Siihen meni 7 kuukautta, mutta kannatti.
Kyllä Sagasta tulee vielä hieno neiti. Kärsivällisyyttä se vaan vaatii.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti